Sydämesi ei lyö täysin säännöllisessä rytmissä kuin metronomi, ja itse asiassa sykkeen vaihtelut ovat täysin tavallisia ja normaaleja. Jotta ymmärtäisit paremmin, miten Garmin ja Firstbeat käyttävät sykevälivaihtelua (HRV) antaakseen sinulle paremman kuvan kehosi tilasta, aloitetaan siitä, miksi sykevälivaihtelua ylipäätään on.
Sydäntäsi ohjaa autonominen hermosto (ANS), joka on olennainen osa hermostoa. Autonomisella hermostolla on kaksi osaa, sympaattinen ja parasympaattinen. Sympaattinen osa on aktiivinen, kun olet jonkinlaisen stressin alaisena. Se on autonomisen hermostosi osa, joka asettaa kaikki järjestelmät valmiustilaan. Parasympaattinen osa sen sijaan on rento osa, joka vain hurisee taustalla, kun olet rauhallinen. Kun sympaattinen osa on aktiivisempi, sykkeesi yleensä nousee ja sydän lyö säännöllisemmässä rytmissä – eli sykevälivaihtelu pienenee.
Toisaalta kun parasympaattinen osa on aktiivisempi, sykkeesi laskee ja sydämesi lyö kehon tarpeiden mukaan, mutta ei yhtä tiukassa aikataulussa kuin sympaattisen osan ollessa vallassa. Toisin sanoen sykevälivaihtelu kasvaa. Näiden ominaisuuksien vuoksi sykevälivaihtelu on erinomainen autonomisen hermoston kahden osan välisen toiminnan tasapainon mittari ja siten stressin epäsuora mittari. Suurempi sykevälivaihtelu tarkoittaa vähäisempää stressiä.
Sykevälivaihtelun kuvaamiseen käytetään monia erilaisia tilastollisia menetelmiä, mutta HRV-stressitesti (aiemmin stressipisteet) helpottaa elämää huomattavasti sijoittamalla stressisi helposti ymmärrettävälle asteikolle 0–100. Se on suunniteltu nimenomaan uudeksi työkaluksi arvioida, miten kehosi voi ja miten se selviää harjoitusstressistä ja elämän stressistä.
Vaikka sykevälivaihtelu pienenee, kun aloitat liikunnan, ja jatkaa laskuaan, kun ponnistelet kovemmin, se antaa hyödyllistä tietoa myös silloin, kun juokset kovaa. Joissakin Garmin-laitteissa oleva laktaattikynnystoiminto käyttää Firstbeat-toimintoa, joka etsii sykevälivaihtelun taitepisteen, joka vastaa täsmälleen laktaattikynnyssykettäsi.
