Koska radioaallot kulkevat suoraviivaisesti, meidän on otettava huomioon maapallon kaarevuus, kun laskemme kaksisuuntaisen radiopuhelimen enimmäiskantamaa. Kun seisot maassa ja painat VHF-laitteen puhepainiketta, radioaallot kulkevat suoraan eteenpäin, ja kun ne ylittävät horisontin, ne yksinkertaisesti jatkavat suoraan avaruuteen. Etäisyys horisonttiin on siis teknisesti kaksisuuntaisen VHF-laitteen suurin yhteyskantama. Meidän on kuitenkin otettava huomioon myös antennin korkeus.
Antennin korkeuteen perustuvan näköyhteysetäisyyden horisonttiin voi laskea seuraavalla kaavalla: horisontti kilometreinä = 3,569 kertaa antennin korkeuden (metreinä) neliöjuuri.
Jos radion antenni on siis 6 jalan eli 1,82880 metrin korkeudella, etäisyys horisonttiin on noin 4,83 kilometriä eli 2,99 mailia, mikä on kaavion piste B. Tämä laskelma tietysti olettaa, että vastaanottava antenni on aivan maanpinnan tasolla, joten sen nostaminen ylemmäs pidentäisi näköyhteyttä.
Kaavion piste C näyttää toisen radiolaitteen, jonka antenni on 6 jalan (1,83 m) korkeudella, joten teoriassa yhteyden pitäisi onnistua lähes 6 mailin (9,6 km) päähän. Todellisuudessa kahden käsiradiopuhelinta kantavan henkilön suurin yhteyskantama tasaisessa, esteettömässä maastossa on siis noin 4–6 mailia. (6,4 km - 9,6 km)
Saatat silloin ihmetellä, miksi monien laitteiden teknisissä tiedoissa ilmoitetaan jopa 9 mailia (14,4 km) tai enemmän. Teknisesti laitteet pystyvät viestimään niin pitkälle.
Kuvan 1 piste D näyttää mäen päällä sijaitsevan tornin. Jos seisot tämän tornin huipulla, antennisi korkeus ylittää nyt paljon suuremman osan maapallon kaarevuudesta ja voit viestiä paljon kauemmas.
VHF-radion kantamaan vaikuttavat myös muut tekijät, kuten sää, käytetty taajuus ja esteet (vuoret, mäet, puut, rakennukset, puhelinmastot, sähkölinjat jne.).
