Psykologi Andero Teras: ”Aina ei tarvitse treenata”
04.01.2023
Lukuaika: 6 minuuttia
Hyvin suunnitellulla harjoittelulla on epäilemättä terveyttä edistävä vaikutus. Vaikka olemme tottuneet kuulemaan, että suuri osa ihmisistä ei liiku tarpeeksi, taustalla hiipii esiin täysin päinvastainen ja vähintään yhtä ongelmallinen ilmiö: harjoittelu hinnalla millä hyvänsä. Tarkastellaan aiheen käyttäytymiseen ja psykologiaan liittyvää puolta.
Viime aikoina olen kuullut ihmisten sanovan – aivan ohimennen – etteivät he osaa olla ilman treeniä. ”Olen siitä melkein riippuvainen”, jotkut sanovat. Tämän näennäisesti esimerkillisen iskulauseen takana voi kuitenkin piillä katkera, terveydelle haitallinen ja kirjaimellinen totuus. Ensimmäinen suositus: kysy itseltäsi rehellisesti ja ilman väärää vaatimattomuutta, onko jokainen treeni ilo sinänsä vai liittyykö treenin väliin jättämiseen ahdistusta, epäonnistumisen tunnetta tai yleistä levottomuutta. Unohdamme usein antaa itsellemme tällaista palautetta ja palkitsemme hyvässä uskossa jokaisen treenin, vaikka se ei enää todellisuudessa olisi tarkoituksenmukainen. Paradoksaalisesti harjoittelu auttaa stressireaktion laukaistessaan tilapäisesti peittämään ilmeisetkin uupumuksen oireet, joten saatamme tehdä väärän johtopäätöksen, että kehomme tarvitsee yhä suurempaa harjoituskuormaa. Fiilis on vain niin hyvä! Kyllä, kohtuuden rajoissa harjoittelu auttaa lievittämään stressiä ja edistää henkistä ja fyysistä terveyttämme, mutta jos harjoittelun motiivina on välttää syyllisyyden tunnetta, otamme askeleen eteenpäin ja kaksi taaksepäin (vaikka harjoitustiedot näyttäisivät, että liikuimme vaikkapa 25 kilometriä eteenpäin ☺ ). Tilastojen mukaan jopa 10 %:lle ihmisistä harjoittelu on kroonista, pakonomaista ja riippuvuutta aiheuttavaa käyttäytymistä, ja vielä useammalla on tämän yhdistelmän piirteitä.
Toinen suositus, joka auttaa rakentamaan kestävää harjoittelua, jatkaa samaa ajatuskulkua ja kehottaa kysymään itseltäsi analyyttisesti: olenko asettanut itselleni riittävät tavoitteet? Tavoitteita kannattaa miettiä paitsi harjoittelun/kilpailujen yhteydessä, myös kaikissa arjen rooleissasi. Näen nykyään monien asettavan ja saavuttavan poikkeuksellisen korkeita tavoitteita, mutta kokonaiskuva ei vain täsmää. Monet heistä työskentelevät erittäin vaativissa ympäristöissä, heillä on perhe ja nopea elämänrytmi, he ovat hyvin sosiaalisia, ja lisäksi heillä on jokin intohimoinen harrastus. Saavuttaako paljon tekevä paljon? Kyllä ja ei. Ennemmin tai myöhemmin psyykkisten, sosiaalisten tai fyysisten kustannusten todennäköisyys kasvaa. Tavallisia psyykkisiä kustannuksia ovat mielialan vaihtelut ja liiallinen ahdistus, koska palautumiseen ei ole tarpeeksi unta ja kaikki muutkin elämänalueet käyvät täysillä. Sosiaaliset kustannukset voivat tarkoittaa, ettei tärkeille ihmisille enää riitä tarpeeksi huomiota ja henkistä energiaa, ja ihmissuhdeongelmia voi helposti syntyä. Fyysisellä puolella kannattaa huomata harjoittelu vammoista huolimatta. Keho viestii ongelmasta, mutta ajatus harjoitustauosta laukaisee ahdistuksen, joka yhä voimakkaammin suostuttelee jättämään sen huomiotta, kunnes päätämme kuitenkin treenata. Järkevät ja riittävät tavoitteet auttavat ehkäisemään ahdistusta silloinkin, kun treeni jää väliin. Ja ehkä yhtään treeniä ei jää väliin, koska treenejä suunnitellaan juuri niin monta kuin on kaikin puolin mahdollista hoitaa.
Kolmantena suosituksenavoisit arvioida, missä määrin harjoittelukäyttäytymisesi liittyy itsensä esittelyyn ja imagon rakentamiseen. Tässä on liukastumisen vaara: kuntosalilla käyminen ja kehon muokkaaminen voidaan nähdä sisäisenä kasvuna, vaikka sitä ruokkii ulkoinen motiivi tai suorittamisen tarve. Kun harjoittelu palvelee sosiaalista vertailua – Virossahan pitää olla naapuria parempi (puhdasta sarkasmia) – vakavammat asiat voivat alkaa muodostaa uhan. Jonkin verran kilpailuhenkisyyttä tietysti tarvitaan, mutta sen taustalla olevia riskitekijöitä ovat esimerkiksi syömishäiriöiden, kehonkuvan ja minäkuvan häiriöiden kehittyminen tai jälleen kerran ylikunto. Valitettavasti erilaiset syömishäiriöt ovat yleisiä sekä harraste- että ammattiurheilijoiden keskuudessa, koska ulkoisten motiivien ohjaama harjoittelu ja siitä seuraava ahdistunut mieli alkavat etsiä nopeampia ja aggressiivisempia keinoja tulosten saamiseksi. Koska tavoite on asetettu ajattelemattoman korkealle ja aika käy jatkuvasti vähiin, voidaan tehdä epäloogisia yhteyksiä – esimerkiksi kestävyyslajeissa painonpudotus rinnastetaan nopeampiin kilpailutuloksiin, mutta kilpailuihin jäljellä olevaa aikaa ei arvioida, eikä ymmärretä, että painonpudotus tapahtuu pikemminkin suorituskyvyn kustannuksella ja riittämättömän ravinnon hinnalla. Kun kerätään kilometrejä tai harjoitustunteja, määrästä tulee mittapuu, eikä ahdistunut mieli enää pysty arvioimaan laatua.
Palataan alkuun – puhuimme siitä, miten työskentelemme joskus erittäin vaativissa ympäristöissä tai meillä on nopea elämänrytmi ja paljon tekemistä. Kaikki tämä lisää henkistä väsymystä. Neljäs suositus on kirsikka kakun päällä: samaan henkiseen väsymykseen päälle treenaaminen voi pitkällä aikavälillä saada sinut luopumaan harjoittelusta kokonaan. Yksi henkisen väsymyksen tai uupumuksen seuraus on heikompi itsesäätely ja tunteiden säätely, joita – yllätys, yllätys – tarvitaan harjoittelussa runsaasti. Ilman niitä saatamme vääristä syistä alkaa pitää harjoittelua liian turhana, sopimattomana, tarpeettoman raskaana, negatiivisena ja niin edelleen. Toisin sanoen harjoittelun pitäisi joka tapauksessa olla nautinnollista toimintaa, myös intensiivisen harjoittelun. Raskasta, kyllä, mutta silti ilahduttavaa.
Toisaalta tämä on yksinkertaista ja loogista, mutta toisaalta juuri siksi sivuutamme joskus tällaisen analyysin. Unohdamme, teemme virheitä, kompensoimme ja päädymme väärälle polulle. Mieltä ja kehoa ravitsee, kun teet tämän analyysin itse, omalla järjelläsi, aina silloin tällöin. Lisäksi monet algoritmit Garmin-kelloissa perustuvat periaatteeseen, että fysiologisia parametreja mittaamalla ne tekevät myös epäsuoria päätelmiä tunneterveydestäsi ja antavat melko hyviä neuvoja siitä, kuinka kauan saatat tarvita palautumiseen, tai auttaakseen sinua onnistumaan iltatreenissäsi ne ohjaavat sinua ja ehdottavat rentoutusharjoituksia päivän aikana. Tällaisten mittausten tulkinta on hyvin yksilöllistä ja edellyttää myös yhteistyötä valmentajasi ja muiden alan asiantuntijoiden kanssa.
Kirjoittaja on Andero Teras, tiimi- ja johtamiskouluttaja, psykologi. (www.mõttemaru.ee)
